Tummasta valaisimesta romanttinen höttö

No sitäpä hyvinkin! :) Vielä muutama vuosi sitten olisin innolla laittanut kattooni mustan valaisimen. En enää. Ehkä asiaan vaikuttaa se tosiasia, että asumme nykyään sellaisessa asunnossa jossa päivälläkin joutuu pitämään valoja päällä. Olohuoneessamme on siis pimeää. Paitsi jos aurinko paistaa.

Facebookissa kierrän ahkeraan läpi kaiken sortin kierrätys-, vaihto- ja osto/myyntipalstoja. Kaikkea on sitä kautta tullutkin haalittua. Onneksi on myös saanut tavaraa omistakin nurkista välillä pois! Muutama päivä sitten tulikin vastaan varsin mieluisan mallinen valaisin. Ja vieläpä todella halvalla. Ja melkein (siis todellakin melkein... kröhöm) miehen työmatkan varrella! Mieheni kun sattuu olemaan ihanaa sorttia, hän valaisimen minulle haki. :)

Eilen sitten aloin tuumasta toimeen, kun olin ensin jahkaillut mitä aion tehdä.

Lähtökohtana oli siis tämä musta vekkivalaisin. Vaikka varjostin oli muuten paperinen, takaa se oli muovitettu. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä se oli kiinni vain yläreunastaan.

Ei kun siis sakset käteen ja joka ikisen vekin kohdalle lovi.

Hetken päästä olikin lamppu muutamassa osassa. Seurasi hetki mittailua sekä valaisimen, että kankaiden suhteen. Pikainen leikkaus ja surruuttelua ompelukoneella. Tein siis vain pitkän suorakaitaleen mallisen kaistaleen, jonka päät ompelin yhteen ja huolittelin toisen reunan. Toinen reuna oli valmiiksi huoliteltu, sillä kangas oli vanhasta verhosta.

Pientä sovittelua kankaan kanssa, neula ja lanka käteen, loppu pelkkää harsimista ja kasaan kursimista.

Ihan reilusti ompelulangalla menin reunat harsien läpi. Kiristin ja solmin. Tämän olisi voinut toteuttaa myös pujottamalla ohut kuminauha ala- ja yläreunoihin, jolloin varjostimen olisi voinut pukea valaisimen päälle vasta tämän jälkeen (ja todella helposti kyllästyttyään myös pois!). Mutta koska kankaani oli enemmän reikää kuin varsinaista kangasta, päädyin tähän ratkaisuun.

Ei näyttänyt kovin kummoiselta valmiina...

... Mutta voi kuinka se on kaunis katossa! Pitsikuvio piirtyy kauniisti seinille ja valoa todellakin riittää jopa meidän pimeään olohuoneeseen.

Mieleen jäi kummittelemaan varjostin, jonka olisi tehnyt huomattavasti pidemmästä kappaleesta jolloin kangas olisi jäänyt ryppyyn. Tähän soveltuvaa kankaan/pitsin palasta ei kuitenkaan äkkiseltään löynyt, joten tämä on nyt tässä. Ehkä joskus myöhemmin teen sen toisen. Äkkiähän tuon sitten vaihtaa! :)