Kevättä rinnassa

Aina kun kevät tulee, niin mun olematon viherpeukalo alkaa pyrkimään esiin. Minähän siis tunnetusti osaan tappaa kasvin kuin kasvin melkoisen nopsaan. Silti (taas) oli pakko napata mukaan tällä kertaa Ikeasta yrttipakkaus. Tai oikeastaan kaksi, mutta jaoin ne äitini kanssa niin että saatiin semmosia yrttejä jotka miellyttää itseä. Toisin sanoen, mä otin ne mitä meillä ehkä jopa käytetään, loput meni äidille!

Tottakai kippoja piti vähän tuunata, etten unohda mitä oikein yritän saada mullasta joskus esiinkin! Tähän tarkoitukseen kävi varsin mainiosti liitutaulusta yli jäänyt tarra, jota lätkäisin jokaisen kipon kylkeen. Siihen on helppo sutaista uusi teksti (tai ottaa koko tarra pois) joskus jos tarve näin vaatii.

Katsotaan saanko sieltä mitään nousemaan vai en. Odotellessa on hyvä parantaa puoli perhettä taas kerran flunssasta ja toivoa ettei tauti iskisi enää muihin!