Jouluisia tunnelmia

Tänään teki mieli leipoa päivän päätteeksi. Halusin testata jotain jouluista kuivakakku ohjetta, josta voisi sitten leipoa jouluviemisiä sukulaisille/ystäville. No yllättävää kyllä, jokaisen kivan ohjeen kohdalla varastoistani puuttui aina jokin ainesosa. Tuskaannuin ja tein sitten ihan fiilis- pohjalta sen mukaan mitä kaapista löytyi. Erityisen mukavaa tässä on, että se jopa onnistui! :)

Jos joku haluaa testata ja tehdä suklaisen joulukakun, niin tässäpä teille vielä ohje (jonka onneksi muistin kirjottaa ylös seuraavia kakkuja varten!).

Jouluinen suklaakakku tai Suklainen joulukakku ;)

2 dl sokeria
3 kananmunaa
100 g margariinia
100 g taloussuklaata
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1(-2) tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 dl maitoa

Vatkaa sokeri ja kananmunat kuohkeaksi vaahdoksi. Sulata margariini ja suklaa yhdeksi (onnistuu helpoiten kattilassa kun antaa margariinin sulaa ensin vähän ja sen jälkeen lisää suklaan palasina mukaan). Lisää margariini-suklaaseos vaahtoon mukaan. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan vuoroin maidon kanssa.
Paista 175 asteessa uunin keskitasolla noin tunti.

Loppuun tunnelmakuvia kun innostuin kuvaamaan meidän jouluvalaistuksia tänään. :)

Oikein ihanaa joulun odotusta teille kaikille ja paljon käsin tehtyjä paketteja!

Joulun ekat piparit

Kauheessa kiireessä ja järkyttävässä päänsäryssä... valmistaikinasta. Mutta on ne silti niin hyviä!

Isien päivä

Tänään juhlittiin isänpäivää. Ja kuten tuolla aiemmin jo salaisuuksista kerroinkin, niin näitähän ne oli. :) Päätin tehdän pikku miehen kanssa vähän kokeellista taidetta ja sohittiin hopeaista kangasväriä mustiin t-paitoihin. Paidat ostettiin kaupasta (kuten värikin yllättäen), mutta kaikki muu tehtiin itse. Oli yllättävän vaikeaa keksiä mm. paikka jossa paidat saisivat kuivua rauhassa niin ettei mieheni niitä löytäisi!

Iskä paitaan riitti pienellä miehellä mielenkiinto ja se onkin lähes kokonaan hänen maalaama.

Papan paidan jouduinkin maalailemaan minä itse.

Kuvat on vähän mitä on (äijiltäkin katkaistu kaulat!), mutta yritä nyt tässä pimeydessä kuvata mustia paitoja!! Hienoja tuli kyllä paidoista ja molemmat isät olivat tyytyväisiä lahjaansa. Kortit sitten jäikin kaikessa hässäkässä tekemättä, mutta eiköhän näissä ole korttienkin edestä. :)

Tekaisin myös uusimmassa RuokaPirkassa (11/12) olleen täytekakun joka kruunasi kahvipöydän.

Leipäpäivä

Salaisuuksia miettiessä oli hyvä tehdä tänään itse leipää. Pienen apulaisen kera. Ensin tehtiin porkkanarieskoja ja sitten vielä spelttisämpylöitä oman päänsisäisen ohjeen mukaan. :) Rieskojen tekemisessä jaksoi apulainenkin vielä olla mukana, sämpylöiden pyörittelyn aikaan otettiin jo nokosia ja minä jouduin tekemään loput. Ihan niinkuin tuosta 1v4kk vanhasta olisi ollut jotain apua siinä hommassa!

Taikinan teko oli hirmuisen hauskaa!

Valmiit porkkanarieskat.

Kurkistus vielä liinan alle kun sämpylätkin valmistuivat.

Olisi ollut kiva kuvailla prosessia enemmänkin, mutta jostain syystä kädet oli joko niin jauhoissa/taikinassa tai yritin pysyä kuopuksen perässä muuten vaan että otolliset hetket oli suurimmaksi osaksi aika kaukana. Seuraavalla kerralla pitänee palkata kuvaaja erikseen!

Salaisuuksia...

Kuinka vaikeaa onkaan tehdä aikaa ja tilaa vievää isänpäivälahjaa salassa? Se on uskomattoman vaikeaa!

Käsitöitä

Täälläkö? Käsitöitä? Uskomatonta!!! :)

Pakkohan sitä joskus on tehdä jotain ihan tarpeeseenkin, eikä vaan kaiken maailman pöllöjä sun muita tuonne Jemman puolelle (niihin on tosin aika koukuttunut...). Tekaisin siis pipoja. Ihan perusmeiningillä. Mallia katsoin vähän täältä.

Ensin tytölle pari.

Päällä fleeceä, sisällä trikoota.

Sekä päällä että sisällä trikoota.

Sitten itselle yksi.

Päällä velour, sisällä trikoo.

Tuo oma tuli itse asiassa tehtyä ekana ja se ei mennyt ihan niin putkeen. Mut kuka sitä huomaa?! Hyvin se tossa joka päiväsenä menee kuitenkin. Varsinkin kun ei aamulla leikkipuistoon lähtiessä jaksa vaan laittaa sitä tukkaa hyvin. Se piiloutuu täydellisesti tämän alle, mitä nyt vähän otsatukkaa jää pilkottamaan. :)
Näihin tuli hienosti uusiokäytettyä vanhoja housuja ja yhden takin tapaisen selkämys. :)

Tuli tehtyä myös isännälle yksi trikoopipo ihan perusmallia (ei kuulemma tommosia ruttuja saa olla) ja sitä nyt ei varmaan ikinä saada kuvattuakaan. Myös pienimmälle tuli ruttupipo, mutta siitä ei vielä kuvaa. Luulen että se on sitä paitsi sen verran nafti, että sen saa joku vielä pienempi kuin meidän pieni. Jos jotakuta kiinnostaa ostaa tumman ruskealla velourilla varustettu ruttupipo jonka päänympärys venyttämättä on noin 42cm (venyy siis vielä noin 48cm pään omaavalle hienosti) ja jonka edessä komeilee Örrimörri heijastin nappisilmillä, niin saa ottaa yhteyttä. Yritän saada kuvan mitä pikimmin tänne.

Sitten tuli kokeiltua Örrimörri heijastinta. Näitä oon tehny joskus muksuille vähän toisella tapaa, mutta on tainneet jäädä jopa kuvaamatta kun en onnistunut täältä blogistani niistä mitään mainintaa löytämään. Tämä onnistui kuitenkin niin hyvin, että jos vain jostain saisi ostettua noita klipsuttimia minkä laitoin kiinnitystä varten, näitä voisi tehdä myyntiin saakka. Tuo klipsutin (tai mikä nyt sitten ikinä onkaan) on vanhasta avainnauhasta napattu uusiokäyttöön.

Siellä se kurkkii kaikkien kamojen keskeltä!

Ensin kuva salamalla...

...ja sitten ilman salamaa.

Yritin saada erilaisissa kuvissa näkymään mustan heijastinkankaan heijastusvoiman, mutta epäonnistuin siinä hieman... jonkinlaisen käsityksen siitä ehkä kuitenkin saa? Tätä mustaa heijastinkangasta mulla ei tosin enää sitten olekkaan, että tulevat Örri-heijastimet tulee olemaan sitten harmaita. Jos sellaisia siis tulee.

Ja pahoitteluni siitä että kaikki kuvat on tosiaan otettu meidän eteisessä kolmen halogeenin alla... että se niistä luonnollisista väreistä sun muista! Mutta tulipahan nyt todistettua, että jotain on tehty. :)

Omppuja, omppuja, omppuja!

Tänä syksynä meitä onnisti ja näin kerrostaloasukkaina saimme kuin saimmekin ison kasan omenoita! Lisääkin ehkä tulossa, kunhan saisin nämäkin kaikki ensin "tuhottua". :) Ensimmäinen satsi syntyi jo viikonloppuna ja niistä jäi kuvat ottamatta. Sitä perussettiä, eli soppaa, piirakkaa ja muffinsseja. Osan piirakasta (pellillinen) sain jopa pakastettua ennen herkkusuiden hyökkäystä!

Tänään urakka jatkui ja uskaltauduin koettamaan omppuhilloa. Kilolla omenoita ja hillosokeripussin ohjeella lähdettiin liikenteeseen. Hyvää tuli vaikka määrä olikin todella pieni. Vaikka eihän sitä nyt kilosta oikeasti voi paljoa tullakkaan! Kolme purkillista sain täytettyä, mutta nyt kun tietää ettei se ainakaan ekalla kerralla kovin mönkään mennyt niin uskaltaudun koettamaan vielä ainakin toisen erän.

Koska mielestäni omena ja kaneli on ihan lyömätön pari, piti hilloonkin heittää vähän kanelijauhetta. Ensi kerraksi ostan ihan kanelitankoja. Mielessä kävi myös vanilja...

Sitten piirakkaa tällä kertaa vähän paksummassa muodossa. Ohjeen muunsin edellisen postauksen vadelmapiirakka- ohjeesta jättäen kaakaojauheen pois ja lisäämällä mukaan kanelia (kuinkas muuten!?). Oli hyvää, mutta kaipais vaniljakastiketta tai vaniljajäätelöä kylkeen. Toinen välttämätön paha mulla omenan tai oikeastaan omenapiirakoiden suhteen. :)

Piirakassa siis päällä omppuja pieniksi kuutioiksi pilkottuna, sokeri-kanelisekoituksella höystettynä. En jaksa väkertää siivuista hienoja kuvioita ja koukeroita sydämen malliseen vuokaan (joka on paras piirakkavuokani ever), joten tämä on paljon helpompi tapa ja ihan kiva mielestäni tämäkin.

Viimeiseksi väritöntä soppaa. Tästä lapset tykkää erityisesti. Nuorimmainenkin (nyt 1v2kk) lusikoi illan kaurapuuroannoksensa lähes itse (vähän auttelin lopussa, että saatiin lautanen ihan tyhjäksi), kun mukana oli pikkuisen omenasoppaa. :) Tätä itse lusikoimista ei siis ole aiemmin näin hienosti tapahtunut!

Naminamia!

Tästä blogistahan on kovaa kyytiä kehkeytymässä jonkinlainen leivontablogi! Pois se minusta, kyllä täällä muutakin tapahtuu. Ihan varmasti! Leipomuksia on vaan niin kiva kuvailla. :)

Poika 8v halusi tänään leipoa ja päätettiin tehdä uusimmassa Pirkka- lehdessä oleva Suklainen vadelmapiirakka. Muuten meni ihan hienosti, mutta äiti unohti ostaa lisää tomusokeria kun edelliset loppu viime viikolla... kyseistä ainesosaa on meillä aina kaapissa (kun ei koskaan tiedä koska tekee mieli tehdä mokkapaloja, joihin tietenkin tarvii tomusokeria). Nyt kuitenkin unohdin jostain syystä ostaa uutta, joten kuorrutteet jäi tekemättä. Sen sijaan vaahdotettiin päälle kermaa ja oli se tosi hyvää niinkin!

Suklaa ja vadelma vaan sopii yhteen. Ei muuta voi sanoa!

Tonnikalamössö

Sillä nimellähän se meillä nyt tunnetaan. Ja voi kun se on niin hyvää! Sitä voi laittaa leivän päälle, leivän väliin, näkkärille, ruoan lisukkeeksi ja ihan mihin vaan itse keksii. :)

Tähän nyt voi oman mielen (ja mieltymysten tai jääkaapin tarjonnan) mukaan laittaa lisukkeeksi mitä haluaa. Perusainekset on seuraavat:

- 200g maustamatonta tuorejuustoa
- 1 prk creme fraichea
- 1 prk tonnikalaa
- suolaa
- pippuria

Nämä kaikki kipossa sekaisin ja sitten pilkotaan niitä lisukkeita sekaan, joita meillä tällä kertaa oli seuraavasti:

- puolikas paprika
- pala kurkkua
- puolikas sipuli
- valkosipulimurskaa (purkista valmista)

En minä terveellisyydestä tms tiedä, mutta kyllä tämä pitkästä aikaa perinteiset kinkku + juusto lisukkeet leivän päällä voitti 10-0.

Krysanteemi ja vähän zombeilua

Tuli ostettua Ikeasta ihanan värinen krysanteemi. Tottakai sitä piti sitten myös kuvata joka kantilta!

Lauantaina oli Zombie walk täällä Tampereella. Viime vuonna jäi, joten tällä kertaa oli pakko päästä katsomaan. Ehkä ensi vuonna jaksaisi jopa tälläytyä ja osallistua kävelyyn. :) Oli vähän huonot paikat kuvata, kun jäätiin kulkueen ja aidan väliin "jumiin", tässä kuitenkin parhaimpia paloja. Jos kiinnostaa nähdä paljon paljon parempia kuvia, niin kannattaa Facebookissa käyttää hakukonetta sanoilla "Zombie walk Tampere".

Leivontapäivä

Tänään tuli tehtyä paljon namia. Lisäksi ostin vielä keksejä kaupasta... kröhöm. Eiköhän tässä riitä vähäksi aikaa naposteltavaa? :)

En ole pitkään aikaan tehnyt marenkeja, mutta nyt kun bongasin vadelma marenkien ohjeen, oli niitä aivan pakko tehdä.

Siskon antamista punaisista viinimarjoista sen sijaan rahkapiirakkaa. Kuten toisesta kuvasta huomaa, on jo joku ehtinyt sieltä vähän nappaamaan. :)
Lisäksi tein vielä pellillisen mustikkapiirakkaa, mutta sen ehdin näppäränä tyttönä äkkiä jo pakastamaankin ennen kuin tajusin kuvia alkaa räpsimään. Onpahan sitten vähän pakastimenkin puolella vierasvaraa.

Oli kivaa hääräillä pitkästä aikaa leivonnan parissa keittiössä. On jäänyt täysin paitsioon moinen harrastus, mutta jospa sitä(kin) ehtisi taas välillä. Ainakin sen verran, että siellä pakastimessa olisi aina edes jotain kun yllätysvieraita tulee. :)

Syksy tulossa

Juu, elossa ollaan vielä vaikka heinäkuu oli melkoinen rypistys itse kultakin meidän taloudessa. Nyt katsellaan kohti syksyä, otetaan kynttilöitä esille, nautitaan viilenevistä ilmoista (ainakin pari päivää, mikäli ennusteisiin on luottaminen) ja aloitetaan normaali arki. Mitä ikinä se normaali sitten onkaan... lasten koulua ja miehen töitä. Katsotaan mitä minä keksin pienimmän kanssa.
Eilen pääsin monen vuoden odotuksen jälkeen katsomaan Tampereen Tapahtumien yössä esiintyneen Flamman 10-vuotis spektaakkelin. Kyseessä siis tulishow, jota kyllä kannatti odotellakkin. Tässä parhaita paloja mun kamerasta.

Kuten kuvistakin ehkä voi havaita, ihmisiä oli todella paljon! Fiilis oli korkealla ja muutenkin tämä kyllä tullaan muistamaan vielä varmasti kauan.

Pieni kuvakooste tähän vielä kesän ajalta.

Käytiin Särkänniemessä...

Keskustorilla ihmeteltiin maailmanpyörää. Osa perheestä uskalsi jopa mennä kyytiin.

Katseltiin kun satoi TODELLA PALJON vettä.

Pirkkalassa poikettiin Reipin museoalueella.

Pirkkalasta käsin piti myös kuvata Tampereelle päin.

Postia!

Olipa kiva lähteä sadekuurojen välissä tekemään pikainen lenkki postille (taisin tehdä ennätyksen ajassa...), kun arvasin hyvin oikein että sieltä on tulossa "Sinulle on postia" paketti. :)

Paketista löytyi Pukka teetä kamomillan ja vaniljan makuisena, tummaa suklaata kirsikoilla höystettynä, kardemummaa ja pikkuinen pullo Konjakki- Kuusenkerkkä troppia! Muut ovat tuttua jollain muotoa, mutta tuo troppi voi olla melkoinen elämys. :)

Tätä löytyy takuulla meidän seuraavista pullista. Aivan tajuton kardemumman tuoksu oli vallannut koko paketin! Vaikka poika nyrpistelikin nenäänsä moiselle ja kauhistui, kun kerroin että sitä on pullassa. :D

Tässä vielä lähikuvaa troppi pullosta. Saapa nähdä koska uskalletaan koittaa.

Suuret kiitokset salaiselle ystävälleni, jonka henkilöllisyys ei vielä paljastunut! Pieni kutina on kyllä...

Ja lopuksi asiasta tuhanteen... hiljaista on pidellyt edelleen täällä blogin puolella ja hiljaista tulee olemaankin. Heinäkuu menee JemmaDesignin kanssa Tallipihalla ja muutenkin kaikki liikenevä aika ja ajatukset karkaa sinne suunnalle. Jospa sitten elokuun puolella taas ehtisi jotain muutakin. Ja mistä sitä tietää vaikka heinäkuussakin... toivossa on hyvä elää! :)