Raitaa, raitaa

Vihdosta viimein sain viimeisteltyä jo tovin verran valmiina olleen neuleen. Ensin oli vaikeuksia päätellä kaikki langanpäät ja ommella ne huimat kaksi neuleen sisältämää saumaa. Sitten ei päässyt ostamaan nappeja ja kun ne vihdosta viimein sain ostettua, en jaksanut (enkä yhdessä välissä turvotuksiltani pystynytkään) ommella niitä kiinni!

Vauvallehan sieltä valmistui pikkuinen neuletakki, jollaista haaveilin lähes koko raskausajan (ja vähän jo ennenkin sitä) neulovani tulokkaalle. :)

Malli: Baby suprise jacket (Suuri Käsityölehti 2/2011)
Lanka: Viking Baby Ull ruskea, harmaa ja sininen sekä pätkiä kahta vanhaa jämäsukkalankaa
Puikot: 2½mm
Kulutus: yhteensä 68g
Muuta: Napit Merlettosta Tampereelta

Tämä oli ihana projekti tehdä, vaikka ensin alkuun tuntuikin siltä ettei tästä voi ikinä mitään takkia tulla! :) Kummasti se sieltä vain hahmottui kerros kerroksen jälkeen. Raidoitus hahmottui samaan tapaan. Ainoa tavoite oli pitää ruskea suht päävärinä.

Nyt sitten lankoja on vielä jäljellä vaikka ja kuinka... mielessä on sukat ja myssy samaan sarjaan, mutta saa nähdä antaako mun nakkisormet (=turvonneet sormet) myöten niin paljon että saisin ne aikaiseksi. Muutenkin alkaa odotus ahdistamaan siihen malliin, että voisi nyt jo kiireen vilkkaa alkaa syntymään sieltä! Olo on tukala ja supistuksia on päivittäin todella kipeitäkin... sairaalassakin tuli piipahdettua sunnuntaina kun näytti jo siltä että voisi syntyä, mutta kaikkea kanssa!

Kännypussi

Ompelulinjalla mennään, kuten ollaan menty jo tovi tässä blogissa... tällä kertaa tarpeeseen pojalle kännypussi kaulaan roikkumaan. Kesä kun tuli ja housut/takit vetoketjullisilla taskuilla lähtivät muille maille. :)

Poika itse valkkasi kankaan ja minusta aika hienon valkkasikin. Äidillä vaan ei meinannut mennä jakeluun, miten tämä pussi olisi pitänyt järkevästi ommella. Ja ei, minähän en mitään ohjeita vaivaudu etsimään. Kaavoista puhumattakaan! Kolmannella kerralla sitten onnistui tämä ja aika kaameahan tämäkin on, mutta koska kelpaa pojalle niin kelpaa minullekkin.

Lankakin loppui kahteen kertaan vinonauhoja ommellessa ja tuskahiki nousi pintaan loppua kohti mentäessä, mutta pussi siitä tuli!

Ja tykkään kyllä muuten näin tehdystä versiosta. Ehkä kun hieman kehittelis ja opettelis, niin näitä vois tehdä enemmänkin. Yksi pitääkin tehdä, sillä tyttö tilasi jo itselleen oman. :) En tiedä tekiskö jopa itselleenkin. Olisi nimittäin ihan näppärä kapistus tuossa kun välillä käy lasten kanssa pihalla... tähän mennessä kännykkä ja avain on kulkeneet kädessä näin kesäaikaan. Joku päivä vielä unohdan ne, kun lasken jollekkin penkille tms. Sitten ollaan ihmeissään.

Niin, eikä tuota ompelua (neulomisesta puhumattakaan) ole helpottanut se karu tosiasia, että olen jo kuukauden päässä lasketusta ajasta. Olen iso, olen turvonnut ja olen turvonnut. Ai, se tulikin jo kahteen kertaan! :D Mutta tuo helle ei todellakaan ole turvotukseen mitenkään auttanut, joten sormetkin ovat melkoiset nakit eivätkä oikein taivu entiseen tapaansa. Sen myötä sitten kaikki käsillä tekeminen on asteen, pari vaikeampaa. Mutta jospa tämä tästä. Ens viikon sateita odotellessa!

Uusia kankaita

Tein tuossa jo viikko sitten pieniä hankintoja kankaiden suhteen, vaikkei todellakaan pitäisi mitään uusia ostaa! Vanhojakin on sillä mitalla, että kohta hukutaan kankaiden alle... olkoonkin että pieni murto-osa tosiaan lähti tuonne huutikseen myyntiin. Mutta kun ne oli niin ihania! Kattokaa nyt vaikka.

Retroa retron perään ja voi elämä kun ne on niin ihania! Jos ei tullut jo selväksi... :) Näistä syntyy vielä vaikka mitä ihanuuksia. Sitten joskus. Tällä hetkellä alkaa näyttämään siltä, että ompelukset saa alkaa vähitellen jäämään. Ei tee enää kovasti mieli istua ison mahan kanssa koneen ääressä ompelemassa. Tai ainakin suurin inspiraatio on hävinnyt sitä mukaa kun maha on kasvanut ja jäsenet on alkaneet turpoamaan. Joitain pikku projekteja on silti mielessä toteutettavaksi ennen kuin vauveli syntyy.

Kankaita läpi käydessä myyjän luona oli sitten pakko ottaa mukaan myös pari pyöreää pöytäliinaa vaikkei todellakaan ollut tarkoitus. Ensin ajattelin tytölle hameita niistä (tai vaikka pussukoita), mutta mites kävikään?

Keittiön pöytäänhän se passaa. Ainakin toinen niistä. Vähän jäi vieläkin ryppyseksi, kun en jaksanut höyrytellä tarpeeksi. On kaiketi ollut edellisellä omistajallaan kauan laatikossa käärittynä, kun taitteet noin jäivät. Yllätyksenä tuli myös se, ettei liina ollutkaan täysin pyöreä. Huomasin sen kun yritin pöydälle asetella, eikä kaikki pöydän kulmat meinanneet mennä tasaisesti piiloon! Pieni mittailu näytti liinan sitten olevankin soikio, joten passaa entistä paremmin pöytään. Tuo ihanasti valoa ja aurinkoisuutta keittiöön lisää. Mielenkiinnolla odotan mikä on perheen ja tänään myöhemmin tulevien vieraiden kommentteja. :)

Neuleitakin on valmistunut. Ihme ja kumma! :) Vielä pitäisi jonkun päätellä miljoona langanpäätä, ommella muutamia pistoja ja käydä ostaan nappeja (ja kiinnittää ne)... sitten voin esitellä aikaansaannoksen täälläkin.