Tänään urakka jatkui ja uskaltauduin koettamaan omppuhilloa. Kilolla omenoita ja hillosokeripussin ohjeella lähdettiin liikenteeseen. Hyvää tuli vaikka määrä olikin todella pieni. Vaikka eihän sitä nyt kilosta oikeasti voi paljoa tullakkaan! Kolme purkillista sain täytettyä, mutta nyt kun tietää ettei se ainakaan ekalla kerralla kovin mönkään mennyt niin uskaltaudun koettamaan vielä ainakin toisen erän.
Koska mielestäni omena ja kaneli on ihan lyömätön pari, piti hilloonkin heittää vähän kanelijauhetta. Ensi kerraksi ostan ihan kanelitankoja. Mielessä kävi myös vanilja...
Sitten piirakkaa tällä kertaa vähän paksummassa muodossa. Ohjeen muunsin edellisen postauksen vadelmapiirakka- ohjeesta jättäen kaakaojauheen pois ja lisäämällä mukaan kanelia (kuinkas muuten!?). Oli hyvää, mutta kaipais vaniljakastiketta tai vaniljajäätelöä kylkeen. Toinen välttämätön paha mulla omenan tai oikeastaan omenapiirakoiden suhteen. :)
Piirakassa siis päällä omppuja pieniksi kuutioiksi pilkottuna, sokeri-kanelisekoituksella höystettynä. En jaksa väkertää siivuista hienoja kuvioita ja koukeroita sydämen malliseen vuokaan (joka on paras piirakkavuokani ever), joten tämä on paljon helpompi tapa ja ihan kiva mielestäni tämäkin.
Viimeiseksi väritöntä soppaa. Tästä lapset tykkää erityisesti. Nuorimmainenkin (nyt 1v2kk) lusikoi illan kaurapuuroannoksensa lähes itse (vähän auttelin lopussa, että saatiin lautanen ihan tyhjäksi), kun mukana oli pikkuisen omenasoppaa. :) Tätä itse lusikoimista ei siis ole aiemmin näin hienosti tapahtunut!
