Aloitin tuossa reilu viikko sitten tekemään sukkaa... ei mitään mitä tahansa sukkaa, vaan tosi ihanaa sukkaa. Malli siis kerrassaan niin hyvän näköinen Paraphernalia. Ja mitä teen? Niin, mitä teen? Mulla EI ole mallissa olevaa lankaa, vaan perus Novita Nallea (koska näin jossain jonkun tehneen Nallesta samaiset sukat). Aloitan hyvillä mielin neulomaan, ilman sen kummempia ajattelematta. Sukasta muotoutuu erittäin kaunis ja hyvin jalkaan istuva, jatkan enemmän kuin mielissäni siitä kuinka hyvin olen onnistunut tätä mallia neulomaan. Kunnes tänä aamuna, kun olen neulomassa viimeisiä kerroksia ennen kärkikavennuksia, tajuan erään asian... Tää sukka sopis mun jalkaan enemmän kun hyvin, jos kengän kokoni olisi vähintään muutaman numeron isompi!!! Eih... Aikani asiaa pähkäiltyäni pääsen siihen tulokseen, että ei auta muuta kuin purkaa sukkaa niin paljon, että jäljellä on vain varsi. Näin ollen pääsen jatkamaan sukissa olevaa kuviota varressa hieman pidemmälle, jolloin sukan kärki tulee "aiemmin" vastaan. Olikos tarpeeksi tyhmästi selitetty?! No, asia on kuitenkin niin että pakko on purkaa. Ja paljon. Ja se ahdistaa suunnattomasti! Mutta olisiko kannattanut miettiä, ennen kuin alkoi neulomaan edes ko. sukkaa? Ehkä, mutta mä en yleensä paljoa mieti muutenkaan kun aloitan jotain neulomusta... ehkä pitäs tulevaisuudessa harrastaa sitä miettimistäkin!?
Minäkin olen tehnyt noin, sittemmin olen oppinut että pitää vähän katsoa mitä lankaa käyttää ja millä tiheydellä neuloo. Jos ottaa vaan jonkun langan, on valmistauduttava soveltamaan jo heti alussa.
VastaaPoistaPurkaminen on aina ikävää, mutta toisaalta, näin voi taata että valmiista neuleesta tulee mieluisampi kuin siitä hätäisesti tehdystä. Itsekin juuri eilen illalla purin puolikkaan kirjoneulelapasen kun peukalon reijästä tuli liian pieni. Piti sitäkin hetki pohtia...