Poika itse valkkasi kankaan ja minusta aika hienon valkkasikin. Äidillä vaan ei meinannut mennä jakeluun, miten tämä pussi olisi pitänyt järkevästi ommella. Ja ei, minähän en mitään ohjeita vaivaudu etsimään. Kaavoista puhumattakaan! Kolmannella kerralla sitten onnistui tämä ja aika kaameahan tämäkin on, mutta koska kelpaa pojalle niin kelpaa minullekkin.
Lankakin loppui kahteen kertaan vinonauhoja ommellessa ja tuskahiki nousi pintaan loppua kohti mentäessä, mutta pussi siitä tuli!
Ja tykkään kyllä muuten näin tehdystä versiosta. Ehkä kun hieman kehittelis ja opettelis, niin näitä vois tehdä enemmänkin. Yksi pitääkin tehdä, sillä tyttö tilasi jo itselleen oman. :) En tiedä tekiskö jopa itselleenkin. Olisi nimittäin ihan näppärä kapistus tuossa kun välillä käy lasten kanssa pihalla... tähän mennessä kännykkä ja avain on kulkeneet kädessä näin kesäaikaan. Joku päivä vielä unohdan ne, kun lasken jollekkin penkille tms. Sitten ollaan ihmeissään.
Niin, eikä tuota ompelua (neulomisesta puhumattakaan) ole helpottanut se karu tosiasia, että olen jo kuukauden päässä lasketusta ajasta. Olen iso, olen turvonnut ja olen turvonnut. Ai, se tulikin jo kahteen kertaan! :D Mutta tuo helle ei todellakaan ole turvotukseen mitenkään auttanut, joten sormetkin ovat melkoiset nakit eivätkä oikein taivu entiseen tapaansa. Sen myötä sitten kaikki käsillä tekeminen on asteen, pari vaikeampaa. Mutta jospa tämä tästä. Ens viikon sateita odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti