19 tammikuuta, 2011

Neulomisinto hukkui

Ja syykin on selvä. Viimeksi neulomilleni sukille kävi niin huonosti, etten ole vieläkään pystynyt kuvaamaan lopputulosta. Kysehän on siis raitasukista... jonkin ihmeen syyn takia jätin ne yöksi tietokonepöydälle. Seuraavana aamuna huomasin toisen sukan eteisen lattialla ja toinen oli keskellä olohuonetta. Syyllinenkin oli selvillä heti, kissahan se oli ollut asialla. Eikä siinä mitään ois ollutkaan jos ois raahannu ne vaan pois sieltä pöydältä, mutta kun oli päättänyt myös syödä osan sukista! Molemmista sukista on lähes tulkoon joustinneule osa pureksittu ja toisesta sukasta oli maisteltu myös kantapäätä. Voi elämä, että osas siinä vaiheessa ottaa aivoon koko kissa niin perusteellisesti! Vaikka oma syyhän se oli, kun jätin sukat pöydälle tietäen että Hemmo on villan perään.
Mutta ei siis ole sen koommin kovasti ollut intoa neulomisen suhteen. Kaippa se sieltä kuitenkin pian tulee takaisin. Toivottavasti. Sukat taidan purkaa... en näe järkeä yrittää korjata niitä.

En silti ole ollut toimettomana täällä, sillä jonkin ihmeen kautta innostuin taas korteista. En tosin vielä niin paljoa, että olisin saanut aikaiseksi jotain... mutta kuitenkin niin paljon, että tänään pitäisi postista hakea paketti tarvikkeita aina korttipohjista leimasimiin. Saatte nähdä paketin sisällön sitten myöhemmin. :)

Olen myös virkannut. Tässä päivänä eräänä valittelin facebookissa kun ei ole tekemistä ja sieltä sain ehdotuksen tehdä vauvalle peiton. Melko pian kuitenkin tyrmäsin ajatuksen, sillä olen hirmu huono tekemään mitään niinkin "tylsää" ja "isoa" kuin peittoa. Varsinkin jos se pitäisi neuloa.
Eilen kuitenkin sain päähäni aloittaa peiton virkkaamalla isoäidin neliöitä. Miehen nukkuessa yövuoron jäljiltä makuuhuoneessa, jossa myös minun lankalaatikkoni majailevat, oli pakko tyytyä siihen lankavalikoimaan mitä oli sattunut jäämään olohuoneen keskeneräisten laatikkooni. Sinne kun monesti heittelen lankoja joita jää kun jotain valmistuu. Ja kovin tyttömäinenhän siitä nyt sitten tulee.


















Emme siis todellakaan tiedä kumpi sieltä on tulossa. Joten jos tämä nyt sitten joskus edes valmistuu, niin pitänee sen jälkeen aloittaa peitto myös poikaväreillä. :)
Kuvassa värit ovat hieman vääristyneet, sillä jostain syystä kamerani tekee violetista väkisin sinistä, vaikka kuinka yrittäisin asetuksia säätää puoleen ja toiseen.
Neliöt ovat 7cm kanttiinsa ja nyt valmiina on huimat 10 neliötä. Tuo keskellä oleva beigeen menevä loppuu ensimmäisenä muutamien neliöiden jälkeen ja sitten pitää miettiä käynkö ostaan sitä lisää ja teen koko peiton samoilla väreillä, vai kaivelenko kätköistä toisia värejä. Mun puuvillalankavarastoni on vaan sen verran heikkoa luokkaa, että pitää nyt katsoa joutuuko sitä ihan lankakauppaan menemään tän projektin takia. ;)

1 kommentti:

  1. Minä en ole koskaan perustanut pienillä lapsilla näistä tyttö/poikaväreistä. Niinpä esikoinen, niin tyttö kuin onkin, kulki ensimmäiset vuodet lähinnä poikaväreissä, koska ne sopivat paremmin minun silmääni.

    VastaaPoista