Tällä viikolla taas Runotorstaissa mukana. En tiedä meneekö tämä nyt ollenkaan sinne päin mihin piti, mutta haasteena olleesta tekstinpätkästä ("Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja.") tämä lähti kuitenkin.
Täällä kotona
mietin tuntojani
tosia ja valheellisia.
Mistä ne ovat tulleet
mihin ne ovat menossa
onko niihin uskomista
luottamista?
Otan kiinni yhdestä
yritän pitää siitä kiinni
elää sen mukaan
perustaa uskoni sille.
Pystynkö elämään näin
eksymättä polulta
katoamatta metsään
unohtaa?
Täällä kotona
odotan huomista
parempaa elämää.
Vapautunutta pohdiskelua tilityksen sijaan.
VastaaPoistaKuinka moni onkaan kanssasi samalla ajatuksen polulla. Hyvää päivän jatkoa sinulle.
VastaaPoistaTäällä kotona, kunnes ajatukset selkiytyvät, mutta sitten eteenpäin, ulos maailmaan.
VastaaPoistavisaista pohdintaa
VastaaPoistaElämän siinä samassa tilassa, samalla tavalla, samaan perustaen... Onneksi elämä vaatii tarkistamaan aika ajoin kaiken, mihin luulee uskovansa :)
VastaaPoistaHienosti pohdittu!
Varmaan tärkeää miettiä nimenomaan sitä, mistä tunnot ovat peräisin ja mihin niiden kanssa ollaan menossa. Lähtökohdan ja lopputuloksen välillä voi olla ällistyttävä epäsuhta.
VastaaPoistaPohdiskelua ja tunteiden tutkiskelua.
VastaaPoistaPidin runosta.
Koti on ihmiselle paras paikka.
VastaaPoistaSiellä on hyvä miettiä toden ja valheen eroja, sävyjä.
Tuntojasi sinun on seurattava, eikö se ole polkusi.
VastaaPoistaNiinkuin et välitä meemeistä. Se on palanen sinun polkuasi (minunkin)
Ei kuitenkaan umpiossa.
VastaaPoista