Otin ihan itseäni niskasta kiinni ja askartelin lasten kanssa isänpäiväkortteja. Riittää kun viime vuonna vajottiin niin alas, että ostettiin kaupasta...
Jossain netissä (en tietenkään enää muista missä) näin taannoin hyvän idean jämäpapereille (koska eihän niitä pikku palasia voi roskiinkaan heittää!). Tein sitten oman versioni ja tämmöisiä syntyi.
Tässä kortit siis miehelleni, joka sai viettää ensimmäistä isänpäiväänsä, sekä omalle isälleni. Lasten kortit jäi kuvaamatta, kun he niin innokkaasti laittoivat ne saman tien kirjekuoreen ja kuoret kiinni! :) Samalla periaatteella kuitenkin tekivät, mutta omalla tyylillään tottakai.
Pieni innostuksen poikanen kävi korttiaskartelun suhteen, jotta saa nähdä innostuisko sitä askartelemaan tässä joskus enemmänkin. Pitäis kai tuota joulukortit ainakin vääntää vähitellen.
14 marraskuuta, 2011
10 marraskuuta, 2011
Pientä lämmikettä
Tarpeeseen tuli nämä. Pipo ja lapaset kokoa vauva.
Tuunailuksi meni tällä kertaa. Meillä kun oli yksi vanha Marimekon yöhaalari, josta oli vetoketju sanonut sopimuksensa irti. Ja minähän en ala vetoketjua mihinkään vaihtamaan! Mieluummin otan sakset kauniiseen käteeni ja annan mennä. :)
Siitä sitten syntyi pipo, jossa pääosin haalarin takakappaletta ja toista etukappaletta. Sisäpuolella vuori mustaa trikoota minun vanhojen housujen lahkeesta (joka oli just passelin levyinen ja tarpeeksi napakkaa verrattuna ohueen Marimekkoon) ja päälle pääsi heijastimen muodossa Örrimörri, jonka jotkut saattavat paremmin tuntea avaimenperänä. Silmien virkaa toimittavat napit, ihan kuten avaimenperissäkin.
Kaveriksi lapaset, jotka on leikattu hihoista. Juuri sopivat villaisten lapasten alle, jotta meidän hikinäppi ei saa kaikkia villalankanöyhtiä sormiinsa. :)
Tässä vielä lähikuva heijastimesta, joka onnistui ihmeen hyvin minulta joka ei hirveästi tämmöisistä aplikaatio tyylisistä jutuista innostu (koska ne menevät yleensä päin sitä itteensä!). Ja tässä muuten väritkin lähempänä oikeaa, sillä tummat raidat eivät ole mustia vaan tumman violetteja.
Olen harvinaisen tyytyväinen lopputulokseen. :)
Tuunailuksi meni tällä kertaa. Meillä kun oli yksi vanha Marimekon yöhaalari, josta oli vetoketju sanonut sopimuksensa irti. Ja minähän en ala vetoketjua mihinkään vaihtamaan! Mieluummin otan sakset kauniiseen käteeni ja annan mennä. :)
Siitä sitten syntyi pipo, jossa pääosin haalarin takakappaletta ja toista etukappaletta. Sisäpuolella vuori mustaa trikoota minun vanhojen housujen lahkeesta (joka oli just passelin levyinen ja tarpeeksi napakkaa verrattuna ohueen Marimekkoon) ja päälle pääsi heijastimen muodossa Örrimörri, jonka jotkut saattavat paremmin tuntea avaimenperänä. Silmien virkaa toimittavat napit, ihan kuten avaimenperissäkin.
Kaveriksi lapaset, jotka on leikattu hihoista. Juuri sopivat villaisten lapasten alle, jotta meidän hikinäppi ei saa kaikkia villalankanöyhtiä sormiinsa. :)
Tässä vielä lähikuva heijastimesta, joka onnistui ihmeen hyvin minulta joka ei hirveästi tämmöisistä aplikaatio tyylisistä jutuista innostu (koska ne menevät yleensä päin sitä itteensä!). Ja tässä muuten väritkin lähempänä oikeaa, sillä tummat raidat eivät ole mustia vaan tumman violetteja.
Olen harvinaisen tyytyväinen lopputulokseen. :)