Meidän perheen joululahja

Kävimme perjantaina 18. päivä joulukuuta hakemassa tämän joulun parhaimman lahjamme, Hemmon. Hemmon äiti oli löydetty ja huostaanotettu tiineenä löytöeläinkotiin, jossa Hemmo oli elänyt syntymästään siihen saakka kunnes me sen haimme meille.



Hemmo on ollut meille pienoinen lottovoitto, sillä emme koskaan olisi uskaltaneet edes unelmoida näin ihanasta kissan pennusta.



Hemmoa on leikkittänyt koko perhe vuoron perään, mutta minä taidan olla ainoa jonka sylissä Hemmo on uskaltautunut nukkumaan.



Hemmo on erittäin sosiaalinen ja ihmisrakas kissa. Välillä ehkä hieman liikaakin, sillä nyt kun vietän aikaa täällä Hemmon kanssa kahdestaan niin ei oikeastaan kulu hetkeäkään ettei Hemmo pyörisi jaloissa. :)



Osaa hän kuitenkin yksinkin olla ja yöt nukkuukin makuuhuoneemme ulkopuolella.



Erittäin leikkisäkin hän on, kuten kissanpennun kuulukin olla. Ja kuten kuvistakin voi huomata. :)

The Wellesley Scarf

Tämä on ollut valmiina jo jonkin aikaa, vaan kuvan ottaminen kesti. Eipä kyllä, huivin valmistuminenkin oli melkoinen prosessi... aloitin tämän jo viime talvena. Tänään oli niin kaunis ja aurinkoinen ilma, joten oli pakko lähteä huivi kaulassa ja kamera kädessä pihalle.

Ensimmäisestä kuvasta tuli melkoisen tumma, mutta muuten hyvin onnistunut.



Vasta kotona kuvat koneelle ladattuani huomasin kuinka maastonvärinen tämä huivi on näillä keleillä! :) Ja tässä toisessa kuvassa huivin väri on melkoisen oikea jopa.



Malli: The Wellesley Scarf (Ravelry-linkki tässä)
Lanka: Sirdar Peru
Puikot: 6mm

Halusin huiville mahdollisimman yksinkertaisen mallin, mutta kuitenkin näyttävän, sillä langan värikirjo on sellainen ettei sieltä mikään kuvio kunnolla erottuisi. Ravelryssä selailtuani törmäsin ko. malliin ja mietin sitten vain itsekseni miksen moista keksinyt itse. :) Mutta aina ei omat aivot osaa toimia ja tarvitaan vähän ulkopuolisten apua.
Huivista tuli kolme kerää neulottuani noin 1,5 metriä pitkä. Kuvissa se on kietaistu niin, että edessä sitä kiinni pitää pieni kukkanen. Kukka peräisin Pikku Putiikit liikkeestä (Mailikin tuotantoa).
Tämän langan sain muuten viime keväiseltä Snyyltäni Irinalta. Itse en välttämättä olisi näin vaaleaa lankaa varta vasten itselleni ostanut, mutta tämähän on mitä mainioin! :) Tuo mukavasti kontrastia muuten melkoisen tummaan vaatetukseeni.
Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, vaikka huivista lähteekin vaaleita "karvoja" mustaan villakangastakkiini melkoisen hyvällä tahdilla! :)

Muuten neulomiset on edelleen hieman pannassa, sillä olen saanut itseni aivan totaalisen jumiin niska-hartia seudultani. Se harmittaa todella paljon, sillä joulu on jo ihan ovella ja lahjoja olisi voinut nyt työttömänä ollessaan neuloa vaikka millä mitalla! Viimeksi kun neuloin pojalle villasukkaa reilu viikko sitten, sain itselleni järkyttävät päänsäryt neljäksi vuorokaudeksi... :/ Toivossa on hyvä elää, että tämäkin jumitus joskus hellittää.